SLaL vaka-laista 13.4.2018

Valtioneuvosto antoi eduskunnalle esityksen uudeksi varhaiskasvatuslaiksi 12.4.
Suomen Lastenhoitoalan Liitto toteaa, että lakiesitys ei auta arjen kaoottisuuteen, vaan tulee sitä lisäämään entisestään.

Lakiesitys ei auta arjen kaoottisuuteen, vaan tulee sitä lisäämään!

Kuinka arki sujuu turvallisesti ja tavoitteellisesti, mikäli henkilökuntarakennetta muutetaan lapsiryhmissä esitetyn mallin 1+1+1 mukaisesti?

 

Ihmetystä herättää myös varhaiskasvatuksen tasa-arvon tukemiseksi annettava 10 milj. euron määräraha vuodelle 2019. Sillä kerrottiin pienennettävän ryhmäkokoja ja palkataan lisähenkilöstöä haasteellisilla alueilla toimivissa päiväkodeissa. Laskennallisesti suhdeluvun muutos seitsemästä kahdeksaan tarkoitti noin 14 % leikkausta resursseista 3-6-vuotiaiden osalta. Heihin kohdentuva palkkapotti päiväkodeissa on noin 1,1-1,2 miljardia, josta laskennallisesti otettiin pois 150 miljoonaa. Nyt siitä palautetaan 10 miljoonaa. Ja mitkä ovat mainitut haasteellisten alueiden päiväkodit?

Lapsen etu ei toteudu eikä varhaiskasvatuksen laatu parane, kun tilanne johtaa siihen, että lapselle ei ole aikaa, ei sylittelyyn, yksilölliseen kohtaamiseen, hoivaan ja huolenpitoon. Jo tällä hetkellä on se tilanne, että lastenhoitajat ovat koko päivän läsnä ja vastuussa lapsiryhmästä — usein vielä yksin tai liian pienellä mitoituksella.

 

1+1+1 malli lisää määräaikaisia työsuhteita ja jäykistää henkilöstörakennetta. Jo nykylain mukaan on mahdollista toimia nyt esitetyn rakenteen mukaisesti. Erityisen tärkeää olisi, että alle 3-vuotiaiden ryhmässä säilyy henkilöstörakenne, jossa on kaksi lastenhoitajaa ryhmässä.

 

Uuden työehtosopimuksen myötä 1.5 lähtien korkeakoulutetut ovat entistä vähemmän läsnä lapsiryhmässä. Paradoksi tässä on se, että jatkuvasti korostetaan korkeakoulutettujen osaamista ja tärkeyttä varhaiskasvatuksessa, mutta entistä enemmän lapsiryhmä jää lastenhoitajan vastuulle. Suunnittelun lisäksi korkeakoulutettu on vähemmän läsnä lapsiryhmässä, koska tehtäviin kuuluu paljon lapsiryhmän ulkopuolella tehtävää työtä: kirjata vasuja, käydä keskusteluja vanhempien ja muiden yhteistyökumppaneiden kanssa. Lisäksi on virkaehtosopimuksen mukaiset ylimääräiset vapaapäivät, tiimipalaverit, tiedottaminen jne.

 

Uuden vasun myötä toiminnan pitäisi entistä enemmän olla hetkessä elämistä, lasten omaa aktiivisutta ja aloitteita huomioiden — nyt lisättiin aikaa suunnitelmien tekoon. Lastenhoitajan työn kuormitus on valtaisa ja tämä näkyy jo nyt jäsentemme viesteissä, tutkimuksissa ja mediassa. Varhaiskasvatusta ei tule ylipedagogisoida, vaan kasvatus, lapsen kehittymisen tukemien sekä oppiminen tulee olla tasavertaisina arjen toiminnoissa.

 

Jo nyt on päiväkodeissa paljon tilanteita, joissa lapsiryhmät toimivat lainvastaisilla mitoituksilla — henkilökuntaa on liian vähän paikalla. Mitä tämä on sitten, mikäli lakiesitys menee sellaisenaan läpi? Huoli arjen sujumisesta on valtava!

Uusi varhaiskasvatuslaki ei esitetyn kaltaisena ratkaise päiväkotien ongelmia eikä paranna palvelun laatua. Jos nyt noudatettaisi varhaiskasvatuslakia, asetusta lasten päivähoidosta, ministeriön ohjeistusta suhdeluvusta poikkeamisesta, virka- ja työehtosopimuksia sekä lapsen edun toteutumista lapsen oikeuksien mukaisesti, olisi tilanne erinomainen.

Eila Seppälä-Vessari, toiminnanjohtaja
Suomen Lastenhoitoalan Liitto



13.4-Vaka-laista_-SLaL.doc (doc, 370 KB)

 
 TEHY